kysymys: ”Mikä on jumalallinen kaitselmus?”
vastaus: jumalallinen kaitselmus on Jumalan hallintotapa, jolla hän viisaudella ja rakkaudella huolehtii ja ohjaa kaikkea kaikkeudessa. Jumalan kaitselmuksen oppi vakuuttaa, että Jumala hallitsee täysin kaikkea. Hän on suvereeni yli maailmankaikkeuden kokonaisuutena (Psalmi 103:19), fyysisessä maailmassa (Matteus 5:45), asioiden kansakuntien (Psalmi 66:7), ihmisen kohtalo (Gal 1:15), ihmisen onnistumisia ja epäonnistumisia (Luukas 1:52), ja suojelemaan Hänen kansaansa (Ps. 4:8)., Tämä oppi on suoraan sen ajatuksen vastaista, että maailmankaikkeutta hallitsee sattuma tai kohtalo.
jumalallisen kaitselmuksen kautta Jumala toteuttaa hänen tahtonsa. Varmistaakseen, että hänen tarkoituksensa täyttyvät, Jumala hallitsee ihmisten asioita ja toimii luonnollisen asiainjärjestyksen kautta. Luonnonlait eivät ole mitään muuta kuin Jumalan työtä maailmassa. Luonnonlaeilla ei ole luontaista voimaa, vaan ne ovat pikemminkin periaatteita, jotka Jumala asetti hallitsemaan sitä, miten asiat normaalisti toimivat. Ne ovat vain ”lakeja”, koska Jumala määräsi ne.
miten jumalallinen kaitselmus liittyy ihmisen tahtoon?, Tiedämme, että ihmisillä on vapaa tahto, mutta tiedämme myös, että Jumala on suvereeni. Meidän on vaikea ymmärtää, miten nämä kaksi totuutta liittyvät toisiinsa, mutta näemme esimerkkejä molemmista totuuksista Raamatussa. Saulus Tarsolainen vainosi tahallaan kirkkoa, mutta koko ajan hän oli Jumalan kaitselmuksen ”paimenia vastaan” (AP.t. 26:14).
Jumala vihaa syntiä ja tuomitsee syntiset. Jumala ei ole synnin tekijä, hän ei houkuttele ketään tekemään syntiä (Jaak.1:13), eikä hän suvaitse syntiä. Samalla Jumala selvästikin sallii jonkin verran syntiä., Hänellä täytyy olla syy sallia se väliaikaisesti, vaikka hän vihaa sitä.
esimerkki Raamatun jumalallisesta kaitselmuksesta löytyy Joosefin tarinasta. Jumala salli Joosefin veljien siepata Joosefin, myydä hänet orjana ja valehdella sitten isälleen vuosia hänen kohtalostaan. Tämä oli jumalatonta, ja Jumala oli tyytymätön. Mutta samaan aikaan kaikki heidän syntinsä edistivät suurempaa hyvää: Joosef päätyi Egyptiin, jossa hänestä tehtiin pääministeri. Joosef käytti asemaansa tukeakseen laajan alueen kansaa seitsemän vuoden nälänhädän aikana-myös omaa perhettään., Jos Joosef ei olisi ollut Egyptissä ennen nälänhädän alkua, miljoonat ihmiset, israelilaiset mukaan luettuina, olisivat kuolleet. Miten Jumala sai Joosefin Egyptiin? Hän salli veljilleen synnin vapauden. Mooseksen kirjan 50: 15-21.
toinen selvä tapaus jumalallisesta kaitselmuksesta ylisynti on Juudas Iskariotin tarina. Jumala salli Juudaksen valehdella, pettää, huijata, varastaa ja lopulta pettää Herran Jeesuksen vihollistensa käsiin. Kaikki tämä oli suurta pahuutta, ja Jumala oli tyytymätön., Samalla kuitenkin kaikki Juudaksen juonittelut ja juonittelut johtivat suurempaan hyvään: ihmiskunnan pelastukseen. Jeesuksen täytyi kuolla roomalaisten käsissä tullakseen synnin uhriksi. Jos Jeesusta ei olisi ristiinnaulittu, olisimme yhä synneissämme. Miten Jumala sai Kristuksen ristille? Jumala salli juudakselle sananvapauden suorittaa joukon pahoja tekoja. Jeesus sanoo selvästi tämän Luukkaan 22:22: ssa: ”Ihmisen Poika tulee menemään niin kuin on määrätty. Mutta voi sitä miestä, joka pettää hänet!,”
Huomaa, että Jeesus opettaa sekä Jumalan suvereenisuus (”Ihmisen Pojan mennä, koska se on ollut säätänyt”) ja vastuu ihmisen (”voi mies, joka pettää!”). Tasapaino on olemassa.
Divine providence on opettanut Romans 8:28: ”Me tiedämme, että kaikki, mitä Jumala toimii hyvän niille, jotka häntä rakastavat, jotka on kutsuttu mukaan hänen tarkoitukseen.””Kaikki” tarkoittaa ” kaikkea.”Jumala ei ole koskaan hallitsematon. Saatana voi tehdä pahimpansa, mutta maailmaakin repivä pahuus pyrkii suurempaan, lopulliseen tarkoitukseen. Emme näe sitä vielä., Mutta me tiedämme, että Jumala sallii asioille syyn ja että hänen suunnitelmansa on hyvä. Sen täytyy olla turhauttavaa Saatanalle. Mitä tahansa hän tekeekin, hän huomaa, että hänen suunnitelmansa ovat rauenneet ja lopulta tapahtuu jotain hyvää.
opin jumalallisen providence voidaan tiivistää näin: ”Jumalan ikuisuudessa menneisyyden, oman tahtonsa, vihitty kaikki, mikä tapahtuu, mutta ei missään mielessä on Jumalan kirjoittaja synti, eikä ole ihmisen vastuu poistettu.”Ensisijainen keino, jolla Jumala toteuttaa tahtonsa, on toissijaisten syiden kautta (esim.luonnonlait ja ihmisen valinta)., Toisin sanoen Jumala toimii tavallisesti epäsuorasti täyttääkseen tahtonsa.
Jumala tekee toisinaan myös suoranaisia töitä tahtonsa toteuttamiseksi. Näitä tekoja kutsutaan ihmeiksi. Ihme on se, että Jumala kiertää lyhyen aikaa luonnollisen asiainjärjestyksen täyttääkseen tahtonsa. Liekehtivä valo, joka putosi Saulin päälle Damaskoksen tiellä, on esimerkki Jumalan suorasta väliintulosta (AP.t. 9:3). Paavalin aikomusten raukeaminen mennä Bytiniaan on esimerkki Jumalan epäsuorasta opastuksesta (Apt.16:7). Molemmat ovat esimerkkejä Jumalan kaitselmuksesta työssä.,
jotkut sanovat, että käsitys Jumalasta suoraan tai epäsuorasti kaiken järjestämisestä tuhoaa vapaan tahdon mahdollisuuden. Jos Jumala hallitsee täysin, miten voimme olla todella vapaita tekemissämme ratkaisuissa? Toisin sanoen, jotta vapaa tahto olisi mielekäs, täytyy olla joitakin asioita, jotka eivät kuulu Jumalan suvereeniin valvontaan—esimerkiksi ihmisen valinnan valmius. Otaksukaamme väitteen vuoksi, että tämä on totta. Mitä sitten? Jos Jumala ei hallitse täysin kaikkia sattumia, niin miten hän voisi taata pelastuksemme?, Paavali sanoo Filippiläiskirjeen 1:6: ssa, että ”se, joka aloitti hyvän työn teissä, jatkaa sitä loppuun Kristuksen Jeesuksen päivään asti.”Jos Jumala ei hallitse kaikkea, niin tämä lupaus ja kaikki muut Jumalan lupaukset ovat epäilyksen alaisia. Jos tulevaisuus ei kuulu kokonaan Jumalalle, meillä ei ole täydellistä turvallisuutta siitä, että pelastuksemme tehdään täydelliseksi.
Lisäksi, jos Jumala ei hallitse kaikkia asioita, niin Hän ei ole suvereeni, ja jos Hän ei ole suvereeni, Hän ei ole Jumala., Siksi hinta siitä, että säilytetään Jumalan valvonnan ulkopuolella olevat sattumat, johtaa uskoon, että Jumala ei todellisuudessa ole Jumala. Ja jos Vapaa tahtomme voi trump jumalallinen kaitselmus, niin kuka lopulta on Jumala? Me olemme. Tätä päätelmää ei voida hyväksyä kenellekään, jolla on raamatullinen maailmankuva. Jumalallinen kaitselmus ei tuhoa vapauttamme. Sen sijaan jumalallinen kaitselmus ottaa vapautemme huomioon ja luo Jumalan äärettömässä viisaudessa tien Jumalan tahdon täyttämiseksi.