kansalaisjärjestö (NGO), vapaaehtoinen ryhmä yksilöitä tai organisaatioita, yleensä ole sidoksissa mihinkään hallitus, joka on muodostettu tarjota palveluja tai edistämään julkisen politiikan. Vaikka jotkut kansalaisjärjestöt ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä, valtaosa on voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. Jotkin kansalaisjärjestöt, erityisesti autoritaarisissa maissa toimivat kansalaisjärjestöt, voivat olla hallitusten luomia tai hallitsemia. Useimmissa määritelmissä poliittisia puolueita ja rikollisia tai väkivaltaisia sissijärjestöjä ei pidetä Kansalaisjärjestöinä., Asiat, joita Kansalaisjärjestöt ovat käyneet läpi ihmisen koskee (esim. ihmisoikeuksia, ympäristönsuojelua, katastrofiavun ja kehitysyhteistyön), ja laajuus niiden toiminta voi olla paikallinen, kansallinen tai kansainvälinen. Jotkut kansalaisjärjestöt hoitavat kvasihallinnollisia tehtäviä etnisille ryhmille, joilla ei ole omaa valtiota. Kansalaisjärjestöjä voidaan rahoittaa yksityisillä lahjoituksilla, kansainvälisillä järjestöillä, hallituksilla tai näiden yhdistelmällä.,
kansalaisjärjestöjä on ollut jo vuosisatojen ajan; vuonna 1910 noin 130 kansainvälistä ryhmää järjesti koordinointielimen nimeltä kansainvälisten Yhdistysten Liitto., Termi kansalaisjärjestö keksittiin samaan aikaan perustajajäsen Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) vuonna 1945 erottaa yksityisten järjestöjen hallitustenväliset organisaatiot (IGOs), kuten YK: n itse. Monet suuret kansainväliset Kansalaisjärjestöt, kuten Amnesty International, International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies, Oxfam International, HOITO, Save the Children ja World Wildlife Fund, kansainvälisten liittojen, kansallisten ryhmien. Muut kansainväliset Kansalaisjärjestöt, kuten Greenpeace, Sierra Club, ovat massa-järjestöjen., Useimmat kansalaisjärjestöt ovat pieniä, ruohonjuuritason järjestöjä, jotka eivät ole virallisesti sidoksissa mihinkään kansainväliseen elimeen, vaikka ne saattavat saada jonkin verran kansainvälistä rahoitusta paikallisiin ohjelmiin.
kansalaisjärjestöt suorittavat erilaisia tehtäviä. Ne tarjoavat tietoa ja teknistä asiantuntemusta hallitukset ja kansainväliset organisaatiot (kuten erityisjärjestöt YK: n) eri kansainvälisistä kysymyksistä, usein toimittaa paikalliseen tietoja ei ole käytettävissä hallituksille. Kansalaisjärjestöt voivat ajaa tiettyjen politiikkojen, kuten velkahelpotusten tai maamiinojen kieltämisen puolesta (esim., Kansainvälinen Kampanja Maamiinojen kieltämiseksi), ja ne voivat tarjota humanitaarista apua ja kehitysapua (esim, Punainen Risti, Oxfam ja CARE). Kansalaisjärjestöt voivat myös seurata ihmisoikeuksien tai täytäntöönpanoa ympäristösäädökset (esim., International Union for Conservation of Nature, Amnesty International, Human Rights Watch, ja Transparency International).,
toisen maailmansodan Jälkeen ja erityisesti 1970-luvulta lähtien—Kansalaisjärjestöt ovat lisääntyneet, erityisesti kansallisella ja paikallisella tasolla., Kansainvälisellä tasolla on perustettu suuri määrä kansalaisjärjestöjä käsittelemään muun muassa ihmisoikeuksia, naisten oikeuksia ja ympäristönsuojelua. Samalla kansainvälisistä kansalaisjärjestöistä on tullut tärkeitä toimijoita maailman asioissa YK: ssa ja sen erityisjärjestöissä sekä muilla foorumeilla., Eri tekijät ovat vaikuttaneet kasvuun Kansalaisjärjestöjen, kuten globalisaatio; kasvava näkyvyys rajat ylittäviä kysymyksiä, kuten ne, juuri mainitsi, kasvu YK: n tukema globaali konferenssit, joihin sisältyy usein samanaikaisesti KANSALAISJÄRJESTÖJEN foorumeilla; viestinnän vallankumous, joka on sidoksissa yksilöiden ja ryhmien kautta faksi (fax), Internet -, ja e-mail; ja demokratian, joka on vauhdittanut kansalaisyhteiskunnan ja mahdollisti yksilöiden muodossa ja toimivat organisaatioiden vapaammin. 2000-luvun alussa tunnustettuja kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä oli noin 6 000.,
Vaikka Kansalaisjärjestöjen vaihtelevat huomattavasti kooltaan, organisaatio, ja lähestymistapa, he jakavat perus uskovansa, että periaatteellinen yksilöt työskentelevät yhdessä voi tehdä paljon ratkaisemaan ihmisen ja ympäristön ongelmat ruohonjuuritason organisointi, luova käyttö tietoja, ja hienostunut poliittisia strategioita., Kansalaisjärjestöillä on ollut keskeinen rooli globaalien kampanjoiden orjuutta vastaan, norsunluukaupan, valaanpyynti, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, apartheidin Etelä-Afrikassa, ja ydinaseiden leviäminen.
Kansalaisjärjestöjen vaikuttaa politiikat ja ohjelmat hallitukset ja IGOs tarkkailemalla tai osallistumalla kokouksiin, joissa normien, periaatteiden ja sopimusten neuvotellaan, riidat ratkaistaan ja resursseja. Vaikka YK: n jäsenet ovat valtioita, YK: n peruskirjan 71 artiklassa valtuutetaan talous-ja sosiaalineuvosto (ECOSOC) myöntämään kansalaisjärjestöille neuvoa-antava asema., 2000-luvun alussa yli 2 000 kansalaisjärjestöä valtuutettiin virallisesti neuvoa-antavaan asemaan. Akkreditoiduille kansalaisjärjestöille myönnetään automaattisesti oikeus osallistua YK: n rahoittamiin konferensseihin, vaikka jokaisessa konferenssissa on erilaiset säännöt muiden, erityisesti paikallisten kansalaisjärjestöjen osallistumiselle. YK: n lisäksi muut Igot asettivat omat ohjeensa kansalaisjärjestöjen osallistumiselle.
kansalaisjärjestöt ovat vaikutusvaltaisia asiantuntemuksensa ja tärkeiden tietolähteiden saatavuuden vuoksi., Tämän seurauksena merkittävä osa kehitysavusta ja humanitaarisesta avusta kanavoituu nyt tällaisten järjestöjen kautta. Joissakin tapauksissa kansalaisjärjestöjen määrän ja monimuotoisuuden vuoksi niiden on kuitenkin vaikea kehittää koordinoitua lähestymistapaa tiettyihin ongelmiin. Toinen tekijä, joka pyrkii rajoittamaan niiden tehokkuutta, on niiden edustavuuden puute. Monet kansainväliset kansalaisjärjestöt esimerkiksi väittävät puhuvansa Afrikan, Aasian tai Latinalaisen Amerikan kansojen puolesta, vaikka niiden johto on peräisin lähes yksinomaan Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta.,
Koska myöhään 20-luvulla, jotkut hallitukset ovat reagoineet kasvavaa valtaa ja vaikutusvaltaa Kansalaisjärjestöt, joita syytetään epädemokraattisuudesta ja vastuussa vain niille, jotka antaa heille rahoitusta. Muut hallitukset ovat yrittäneet estää tiettyjä kansalaisjärjestöjä osallistumasta kansainvälisiin päätöksentekofoorumeihin. Näistä vaikeuksista huolimatta kansalaisjärjestöillä on edelleen tärkeä rooli maailmanlaajuisten normien ja sääntöjen kehittämisessä monissa kansainvälisissä kysymyksissä.,
Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty useita Kansalaisjärjestöjä, mukaan lukien Kansainvälisen Komitean Punainen Risti (1917, 1944, ja 1963), Amnesty International (1977), International Physicians for the Prevention of Nuclear War (1985), Kansainvälinen Kampanja Maamiinojen kieltämiseksi (1997) ja Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (2007). Täydellinen luettelo Nobelin rauhanpalkinnon saajista on taulukossa.,
vuosi | nimi | maa* | ||
---|---|---|---|---|
*Kansalaisuus annetaan on kansalaisuuden vastaanottajan tuolloin sopimus oli tehty. Palkinnot voidaan evätä tai sitä ei ole myönnetty vuosiin, kun ei ole sen arvoinen vastaanottaja löytyy tai kun maailman tilanne (esimerkiksi, Maailman Wars I ja II) estää tietojen keräämistä, joita tarvitaan päätöksen tekemiseen., | ||||
1901 | Henri Dunant | Sveitsi | ||
Frédéric Passy | Ranska | |||
1902 | Avaruuden valloittaminen Ducommun | Sveitsi | ||
Charles Albert Gobat | Sveitsi | |||
1903 | Herra Randal Cremer | UK, | ||
1904 | Institute of International Law | (perustettu 1873) | ||
1905 | Bertha, paronitar von Suttner | Itävalta-Unkari | ||
1906 | Theodore Roosevelt | US -., | ||
1907 | Ernesto Teodoro Moneta | Italia | ||
Louis Renault | Ranska | |||
1908 | Klas Pontus Arnoldson | Ruotsi | ||
Fredrik Bajer | Tanska | |||
1909 | Auguste Marie François Beernaert | Belgia | ||
Paul H.-B., d’Estournelles de Vakio | Ranska | |||
1910 | International Peace Bureau | (perustettu 1891) | ||
1911 | Tobias Michael Carel Asser | Alankomaat | ||
Alfred Hermann Fried | Itävalta-Unkari | |||
1912 | Elihu Root | US | ||
1913 | Henri-Marie Lafontaine | Belgia | ||
1917 | Kansainvälinen Komitea Punainen Risti | (perustettu 1863) | ||
1919 | Woodrow Wilson | US -., | ||
1920 | Léon Bourgeois | Ranska | ||
1921 | Karl Hjalmar Branting | Ruotsi | ||
Christian Lous Lange | Norja | |||
1922 | Fridtjof Nansen | Norja | ||
1925 | Sir Austen Chamberlain | ISO | ||
Charles G. Dawes | U. I., | |||
1926 | Aristide Briand | Ranska | ||
Gustav Stresemann | Saksa | |||
1927 | Ferdinand-Édouard Buisson | Ranska | ||
Ludwig Quidde | Saksa | |||
1929 | Frank B. Kellogg | U. I. | ||
1930 | Nathan Söderblom | Ruotsi | ||
1931 | Jane Addams | U. I. | ||
Nicholas Murray Butler | U. I. | |||
1933 | Sir Norman Angell | UK, | ||
1934 | Arthur Henderson | U.K. | ||
1935 | Carl von Ossietzky | Germany | ||
1936 | Carlos Saavedra Lamas | Argentina | ||
1937 | Robert Gascoyne-Cecil, 1st Viscount Cecil | U.K. | ||
1938 | Nansen International Office for Refugees | (founded 1931) | ||
1944 | International Committee of the Red Cross | (founded 1863) | ||
1945 | Cordell Hull | U.S., | ||
1946 | Emily Greene Balch | U.S. | ||
John R. Mott | U.S. | |||
1947 | American Friends Service Committee | U.S. | ||
Friends Service Council (FSC) | U.K. | |||
1949 | John Boyd Orr, Baron Boyd-Orr of Brechin Mearns | U.K. | ||
1950 | Ralph Bunche | U.S., | ||
1951 | Léon Jouhaux | France | ||
1952 | Albert Schweitzer | Alsace | ||
1953 | George C. Marshall | U.S. | ||
1954 | Office of the United Nations High Commissioner for Refugees | (founded 1951) | ||
1957 | Lester B. Pearson | Canada | ||
1958 | Dominique Pire | Belgium | ||
1959 | Philip John Noel-Baker, Baron Noel-Baker | U.K., | ||
1960 | Albert John Luthuli | South Africa | ||
1961 | Dag Hammarskjöld | Sweden | ||
1962 | Linus Pauling | U.S. | ||
1963 | International Committee of the Red Cross | (founded 1863) | ||
League of Red Cross Societies | (founded 1919) | |||
1964 | Martin Luther King, Jr. | U.S., | ||
1965 | Yhdistyneiden Kansakuntien Lasten Rahasto | (perustettu 1946) | ||
1968 | René Cassin | Ranska | ||
1969 | Kansainvälisen Työjärjestön | (perustettu 1919) | ||
1970 | Norman Ernest Borlaug | YHDYSVALTAIN | ||
1971 | Willy Brandt | Länsi-Saksa | ||
1973 | Henry Kissinger | US -., Adolfo Pérez Esquivel |
Argentiina |
|
1981 | Toimisto Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun | (perustettu 1951) | ||
1982 | Alfonso García Robles | Meksiko | ||
Alva Myrdal | Ruotsi | |||
1983 | Lech Wałęsa | Puola | ||
1984 | Desmond Tutu | Etelä-Afrikka | ||
1985 | International Physicians for the Prevention of Nuclear War | (perustettu 1980) | ||
1986 | Elie Wiesel | U.,S. | ||
1987 | Oscar Arias Sánchez | Costa Rica | ||
1988 | yk: n Rauhanturvajoukkojen | |||
1989 | Dalai Lama | Tiibet | ||
1990 | Mihail Gorbatshov | NEUVOSTOLIITTO | ||
1991 | Aung San Suu Kyin | Myanmar | ||
1992 | Rigoberta Menchú | Guatemala | ||
1993 | F. W., de Klerk | South Africa | ||
Nelson Mandela | South Africa | |||
1994 | Yasser Arafat | Palestinian | ||
Shimon Peres | Israel | |||
Yitzhak Rabin | Israel | |||
1995 | Pugwash Conferences | (founded 1957) | ||
Joseph Rotblat | U.K., | |||
1996 | Carlos Filipe Ximenes Belo | Itä-Timorin | ||
José Ramos-Horta – | Itä-Timorin | |||
1997 | Kansainvälinen Kampanja Maamiinojen kieltämiseksi | (perustettu 1992) | ||
Jody Williams | US -., | |||
1998 | John Hume | Northern Ireland | ||
David Trimble | Northern Ireland | |||
1999 | Doctors Without Borders | (founded 1971) | ||
2000 | Kim Dae-Jung | South Korea | ||
2001 | United Nations | (founded 1945) | ||
Kofi Annan | Ghana | |||
2002 | Jimmy Carter | U.S., | ||
2003 | Shirin Ebadi | Iran | ||
2004 | Wangari Maathai | Kenya | ||
2005 | Mohamed ElBaradei | Egypt | ||
International Atomic Energy Agency | (founded 1957) | |||
2006 | Grameen Bank | (founded 1976) | ||
Muhammad Yunus | Bangladesh | |||
2007 | Al Gore | U.S., | ||
Intergovernmental Panel on Climate Change | (founded 1988) | |||
2008 | Martti Ahtisaari | Finland | ||
2009 | Barack Obama | U.S.,ue Quartet | (founded 2013) | |
2016 | Juan Manuel Santos | Colombia | ||
2017 | International Campaign to Abolish Nuclear Weapons | (founded 2007) | ||
2018 | Denis Mukwege | Democratic Republic of the Congo | ||
Nadia Murad | Iraq | |||
2019 | Abiy Ahmed | Ethiopia | ||
2020 | World Food Programme | (founded 1961) |